Green Day - Jesus Of Suburbia
Tänään mietin asioita (vaihteeksi). Kun äitini kertoo minulle jotain, hän olettaa minun ajattelevan samalla tavoin kuin hän itse minun iässäni. Ja näinhän asia ei ole. Johtuen joko erikoisesta maailmankatsomuksestani tai lievästä mielenterveyshäiriöstäni - jota uskon yhä edelleen sairastavani - , asia ei TODELLAKAAN
ole näin. Jos sanon meneväni ulos kuvaamaan luontoa ennemmin kuin kavereideni luokse, hän kysyy heti ensimmäisenä olenko riidoissa jonkun kanssa. Onko mahdotonta, että tämän ikäinen naispuolinen ihminen ei halua joka toinen päivä viettää aikaa ystäviensä kanssa? Vai olenko vaan yksinkertaisesti niin epäsosiaalinen ja riippuvainen kamerastani? Muiden mielestä on jopa ihmeellistä, etten tässä iässä vielä välitä pisaraakaan pojista. Länsimaisen katsomuksen mielestä on typerää, jos pidän ennakkoluulonani poikia kusipäinä. Siis en kaikkia, on minulla monia miespuolisia ystäviä, mutta tuntemattomia pidän. Ja muiden ratsastajien mielestä olen sekopää, kun mielestäni ei ole väärin teurastaa hevosia. Tietysti on erittäin ääliömäistä ajatella, että hevosista ei ole muuksi kuin makkaraksi, en minä sillä tavoin ajattele. Siinä ei vain mielestäni ole mitään pahaa, että hevoset eläinlääkärin piikin sijaan tapetaan täysin samalla tavalla yhtä ammattimaisesti teurastamolla. Että tällaista tänään. Jos/kun kommentoitte, kertokaa minulle, millainen teidän mielestänne on pian 13 vuotta täyttävä naispuolinen henkilö. Siis luonteeltaan. En aio muuttaa itseäni sellaiseksi, haluan vain tietää, millainen yleismassa nykyään on. ENKÄ halua minkäänlaista "olet aivan normaali tyttö"- tai "on aivan tavallista, että tuossa iässä tytöt miettivät ovatko normaaleja"-jauhantaa, sillä tiedän etten ole normaali. Mistä nimittäin voitte näiden lauseiden miettijät tietää, että millainen olen? Antamani kuvaus itsestäni ei kerro mitään muuta kuin pienen ripauksen. Ker-to-kaa mil-lai-nen on nor-maa-li tä-män-i-käi-nen tyt-tö tei-dän mie-les-tän-ne, jos haluatte tietää mitä haluan.
PS. Äitini on kyllä mahtava ihminen, vaikka täydellinen olisikin jos hänellä vain olisi tavallinen tytär.
Kävin tänään tosiaan metsässä kävelemässä ja kuvaamassa. Oli sen verran nätti ilma. Laajensin tätä oman pienen lähimetsikkömme tuntemustani pitemmälle, kävin eteläkärjessä. Upeat, "henkeäsalpaavat" maisemat.
4 kommenttia:
Sinä olet täysin normaali ikäisesi tyttö. Valitettavasti, koska kaikki tuossa iässä haluavat uskoa olevansa niin erilaisia kuin muut. Mutta kaikki ovat samanlaisia, tulet vielä huomaamaan sen. Ensin vaan pitää päästä yli teini-iän kuohuista. Tsemppiä seuraavaan viiteen vuoteen, sen jälkeen alkaa helpottaa! :)
Anonyymi;
Kiitos että kerrot oman kantasi. Me pienet harmaat oliot kantajamme aivoissa emme kuitenkaan osaa sisäistää kommenttiasi, sillä emme tällä hetkellä ole ohjelmoidut sellaiseen emmekä itse asiassa halua. Ja mistä tunnet, että kantajamme on niin normaali, oletko seurannut häntä jo vuosia?
Terveisin pienet harmaat oliot.
Miten voi olla epänormaali, kun ei ole olemassa normaaliakaan? Voi sitä olla erilainen ilman että olisi erityisemmin mitään mielenterveydenongelmia. Ihmiset ovat erilaisia ja kokemuksesta voin sanoa että viimeistään 12-14-vuotiaana ympäröivien ihmisten puuhia seuraillessa alkaa tajuta, ettei oma ajatusmaailma olekaan välttämättä normin mukainen, mikäli normilla tarkoitetaan perustaviksia, joita suurin osa ihmisistä on. Joillekuille on jo 7-vuotiaina selvää olevansa muista poikkeava, toisille tämä totuus iskeytyy vasten kasvoja myöhemmin. Eikä erilaisuus/poikkeavuus ole huono ja paheksuttava asia vaan persoonallinen piirre, ominaisuus, joka tekee sinusta erityisen ja erikoisen. Ole rohkeasti erilainen alias oma itsesi.
(Iän lisääntyessä ja nähdessäsi enemmän maailmaa tulet huomaamaan että "ei-normaaleja" on huomattavasti etkä sinä välttämättä olekaan niin suuresti poikkeava, ainakaan samankaltaisista koostuvassa ryhmässä. Yläasteella jotkut yrittävät väkisin sulautua massaan ja piilottavat erilaisuutensa, koska osalle murrosikäisistä tuossa iässä on tärkeää kuulua joukkoon, mutta tuon iän jälkeen ihmiset yleensä alkavat suvaita erilaisuutta hieman enemmän, eikä kaikenlaisesta erilaisuudesta tehdä niin suurta numeroa ikäisten joukossa.)
Täytyy muuten todeta, että kirjoitat harvinaisen hyvin ikäiseksesi eli ainakin tämän asian suhteen sinä olet ei-normaali :) Kyllä sitten vuosien kuluessa selviää oletko keskimääräisen "normaali" vai hieman johonkin suuntaan kallellaan, mutta tosiasia on että murrosiässä monet luulevat poikkeavansa muista merkittävästi negatiivisessa mielessä. Normaalia 13-vuotiasta tyttöä on mahdoton määritellä, koska ihmiset ovat erilaisia eikä ole mitään 13v. tytön prototyyppiä vaan vain vaihtelevia 13-vuotiaisiin tyttöihin liittyviä suhtkoht yleisiä piirteitä, jotka eivät toteudu kaikkien kohdalla, ja koska itse käsite "normaali" on hyvin epämääräinen. (On kahdenlaista normaaliutta: normatiivista ja tilastollista. Ensimmäinen tarkoittaa yleisesti hyväksyttävää käytöstä, toinen tilastojen mukaan keskimääräisesti yleistä käytöstä. Esim. äiti Teresa on normatiivisesti normaali, koska auttoi muita ihmisiä, mutta hän on tilastollisesti epänormaali, koska omisti koko elämänsä pyytettömään auttamistyöhön. En tiedä, tietääkö sukupolvesi kyseistä henkilöän, joten http://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84iti_Teresa .
Ja esim. monet nuoret ovat masentuneita ja sisäisesti pahoinvoivia, mutta siltikään masennusta ei pidetä ihmisen normaalitilana ja hyvänä juttuna, josta ei tarvitse parantua.)
hentsumaitsu;
Kiitos kommentistasi. Olen iloinen että saan kuulla tarkkaan mitä ihmiset ajattelevat, sillä läheisistä ihmisistä ei aina oikein ota selvää. Olen kai sitten jonkun verran erikoinen, ainakin maailmankuvani on hyvin erilainen verrattuna niihin mitä joudun kuulemaan päivittäin. Itseäni vain tympäisee kun kaikki ystävänikin yrittävät nyt pakolla peittää omaa persoonaansa "normaaliuden" alle.
Terveisin Little Disaster.
Lähetä kommentti