Iskä maksaa.

And mom and dad are the ones you can blame.
Green Day - Homecoming

Hehehe, meiän iskä onkin porvari. Puolen vuoden aikana on uusittu kaikki mahdollinen teknologia mitä omistan. Marraskuussa tuli uus kamera, vanha oli sellanen paska Canon Powershot vuodelta kivi ja keppi, 5 mpix, 3x optinen ja 12x digitaalinen zoom, linssi kulunu keskeltä, mötikkä, uskomattoman huono kamera. Uus on nyt tuollanen ihana Canon Powershot SX 20 IS, 12.1 mpix, 20x optinen ja 80x digitaalinen zoom, iso mutta hyvä, helppokäyttönen, mukana vastavalonsuoja (joka on ehdoton aurinkoisella), teräväpiirtovideokuvaus ja paikka lisäsalamalle. Joskus keskikeväällä sain tän uuen tietokoneen, joka on vanhempi ku edellinen mutta ehdottomasti nopeampi, kompaktimpi ja helpompi (lue: kiltimpi). On kyllä vähemmän levytilaa kun edellisessä, mutta ihansama edellinen meni rikki ja siirtyi vähemmän vaativalle käyttäjälle äitipuolelle. Toukokuussa synttärilahjana tuli 8GB iPod Touch, ja kaikki varmaan tietää mikä se on joten en nyt ala kuvailemaan liikaa. Sitten pari päivää sitten iskä ilmoitti että oli ostanut piirtopöydän jos tarviin, siis se on sellanen hiirenkorvike jos ei jaksa tapella hiiren kanssa kun yrittää vääntää jotain kuvanmuokkausta. En oo varma tosta mallista, joku Wacomin Bamboo. Tänä aamuna sitten tuli rakas isäni herättämään lisäsalaman kanssa, ja nyt on sellanenkin käytössä. Aika superhyvä, jos nyt mietitään verrattuna kameroiden perussalamoihin. Kuten jo ilmoitinkin, tohon kameraan mikä mulla nykyisin on saa lisäsalaman, ja nyt on sellainen. En jaksa muistaa mitään muuta kuin että tosi helppo ja iso ja painava. Mutta kaks viimestä on vikana kaikissa salamoissa, joten sowhat.
Olen nyt erittäin onnellinen kun olen saanut käyttööni näin laatukodinteknologiaa. Vielä kännykkä pitäis uusia, mut en kyl haluis vaihtaa mun nykyistä kapulaani muuhun kun siihen mikä oli sitä ennen (tää uuskin on vaan sen takia että vanha on paskana kun *kröhöm* heittelin sitä).

Mainosvihaa.

"Ennen kuin arvostelet toista, kävele kilometri hänen kengissään. Sillä tavoin saat kilometrin etumatkaa, ja sinulla on hänen kenkänsä."
- Joku ihminen jonkun lehden jossain numerossa.

Noheh. Olen ollut ehkä viime päivät vähän veemäinen kaikelle, oikein kadehdin itseäni kun olenkin osannut keksiä kaikesta jotain masentavaa. Tai en oikeastaan kadehdi, ei minussa ole kadehdittavaa (en kommentoi itsetuntoani). Erityisen silmän alle ovat joutuneet mainokset. Nuo iljettävät, harhaanjohtavat, inhottavat mainokset, joiden päämääränä on ainoastaan luoda suotuisa mielikuva mainostettavasta tuotteesta jotta kuluttaja ostaisi sen vaikka se olisi kuinka huono. En tiedä miksi juuri mainokset vituttavat nyt enemmän kuin mikään muu, tai oikeastaan tiedän, äidinkielessä joudumme käsittelemään niitä. Oikeastaan saimme keksiä mainoslauseita joillekin tuotteille ja jopa piirtää mainoksen. Mm. taskulaskimesta mainostin seuraavaa: "Kun luulit, että Simpsonit on parasta viihdettä, puolisosi osti tämän ja sait elämäsi parhaat naurut kun hän yritti saada sen toimimaan!" ja "Niille, jotka osaavat käyttää taskulaskinta ja niille, jotka luulevat osaavansa. Ostettuasi huomaat, ettei kaikki aina ole niin helppoa...". Hammasharja sai aivan yhtä hyvän kohtelun: "Yhtä huonosti toimiva kuin muutkin hammasharjat, mutta tyylikkäämpi.". Keksin suunnilleen jokaisesta mainoksesta jotain valittamisen aihetta. Inhottavaa.
1) Suihkugeelimainos: Mainosnaisen iho ei varmastikaan ole yhtä hohtava kuin mainoksessa vain tietyn saippuan ansiosta. Lisäksi kaikkia mainokset ovat samanlaisia: Nainen menee suihkuun ja hieroo itseensä ihanasti vaahtoilevaa saippuaa, hän menee kävelemään terassille ja iskee sieltä jonkun miehen kuka suutelee naista.
2) Shampoomainos: Mitä helvettiä me ihmiset luulemme, kun yritämme samastua johonkin ihmiseen mainoksen perusteella?! Kaikki tämä on alitajuntaista, jopa minä saatan tähän ansaan kaatua, en kuitenkaan kovin helposti. Emme tosissamme voi kuvitella, että sitä ja tätä shampoota käyttämällä hiuksemme muuttuvat ammattimaisesti käsitellyn näköisiksi.
3) Ripsivärimainos: Joo on kaunis tyttö, jolla on aivan helvetin suuret silmät koska niitä on meikattu viimeiset kaksi tuntia ja niitä on muokattu tietokoneella.
Ja niinedespäin. Eikö ole ihanaa, kun saa katsella telkkarista mainoksia ja tietää, että ne ovat täynnä piiloviestejä ja kuvankäsittelyä? Onhan se.

Muuten on tämä päivä ollut ihan perus, koulussa pelattiin pesistä, mahtavilla koulusäännöillä. Kävin ostamassa Disco Ensemblen uuden levyn (halvalla Keljon Prismasta) ja muutenkin olen laulellut aika paljon. Tolta uudelta levyltä ehkä mun suosikeiks nousi ne Bay of Biscay, Semi-Eternal Flame ja Lefty. Ja tiedoksi vaan kaikille, jotka valittaa että DE on mennyt huonompaan suuntaan, en tue teorioitanne ollenkaan. Mielestäni tämä rauhallisempi teema sopii hyvin tälle bändille, kunhan ei tule tavaksi ja pian jo tavataan sitä vahvempaa energiaa. Ettei ala tulla pelkkiä tylsiä kappaleita. Tää on just sellanen levy, mikä pitää kuunnella ainakin 3 kertaa jotta siitä alkaa kuulemaan kaikkea.

Roskia, jipii.

This dirty town is burning down in my dreams.
- Green Day - Are We The Waiting


Jippii, mepäs pääsimme tänään keräämään roskia. Ristikiven alueelta, en toki itse ole kotipihaani roskannut. Luokka jaettiin moneen neljän ryhmään (en tietenkään jaksa muistaa moneenko), minun ryhmässäni oli Peppi, Larihomo ja Mäihäapina. Lari vaan vaelteli tiellä ja nukku penkeillä ja Mäihä ryntäsi heti ensimmäisenä leikkipuistoon. Että oli meillä sitten hiukan hommaa Pepin kanssa. Hypittiin ensin jossain puskissa mutta eihän sieltä mitään löytynyt vaikka ope sanoi. Kuka hullu nyt oikein väkisin alkaa roskia jonnekin helvetin pensasaitaan tunkemaan?! Sitten meidät komennettiin ihanalle Ristikiven leikkipuiston kentälle, no siellä oli sellaista mikroskooppista ilotuliteroskaa viiden sentin etäisyydellä toisistaan. Noukittiin yksi kolmasosa siitä ja jätettiin loppu Mäihälle ja Sonjalle. Kyllä Peppi ja minä oltiin nyt ilkeitä. Jatkettiin sitten sellaiselle pikkupurolle josta löytyi jotain karkkipusseja ymsyms. tavaraa. Ja vihdoin kun alettiin oikeasti jotain roskia löytää, niin ope kuuluttaa että lähdetään koululle. No onneksi vielä löydettiin yks iso roska kun oikastiin vähän Pepin kanssa. Sellanen peltiputki. No menin siinä sitten repimään sitä irti maasta ja Peppi huutaa: "Noora lopeta se on jonkun vesiputki!". Peppi vaa hajos siinä ja olin silleen et joo moi olen Noora revin vesiputkia maasta irti. Ihan perustoiminto. Käveltiin koululle ja täytettiin jätesäkkejä vielä vähän tiilillä, hehe. Ne paino kaks kertaa enemmän sen jälkeen, mutta tehtiinpähän hyvä työ kun ne tiilet oli lojunu siinä ojassa varmaan vuoden. Sit heitettiin ne jätesäkit sellasen jätekasan päälle ja hajottiin vaa ku aateltiin että opet tykkää ku me ollaan tungettu tiiliä roskispusseihin.

Niinja päivällä joskus kymmeneltä äikäntunnilla väiteltiin, okei en oikein loistanut kun aiheena oli "Tietokone on ihmisen tärkein esine". Olisin halunnu olla sen puolesta. Oli samat ryhmät ja ryhmissä oli vielä parit. Minä olin sitten Larihomon kanssa vastaan väitettä ja Peppi oli Mäihäapinan kanssa puolesta. Olisin halunnut väitellä jostain mistä oikeesti ajattelen oikein tai siis niin kuin sillä tavoin jotenkin. Oikeassa aiheessa olisin ollut vähän parempi.


Päivän aikana minulle suunnatut kommentit (olen itsekeskeinen): "Mitä toi sun paidassas lukeva Revolt tarkottaa? Tarkottaks se Ranteenmurtajaa? Tappajaa?" "Hei kanna sää tätä säkkiä välillä." (<--- around 27 kertaa?) "ROSKA! Oho ei se ollukaa." "Noora ei ne saa viedä mun ilotulitekokoelmaa!"


Sellaista.

Yhhhh.

This is an emergency call 'cause my head explodes tonight.
- Disco Ensemble - This Is My Head Exploding
Sunnuntaista lähtien ollut yhtä helvettiä. Päätä särkee, yskittää niin paljon että tuntuu kuin keuhkot menisi rikki pala palalta, oksettaa, väsyttää, jalkoja särkee, nenä on tukossa. Ja kaiken tämän valituksen keskellä tuntuu siltä kuin olisi yksin vankilassa. Ei pääse minnekään, pitää kykkiä yksin sisällä pölyssä ja kissankarvassa. Tai mihinkäs minä edes haluaisin lähteä, kun ei ole mitään kivaa paikkaa muutenkaan. Koneella ollut nyt viimeiset neljä päivää, argh. Nyt alkaa jo vähän helpottaa, ja veikkaan että huomenna pääsee jo kouluunkin. On vaan niin idiootti olo kun ei tiedä mitään tapahtumista. Vappukin lähestyy, toivottavasti miä siihen mennessä paranen. Muuten tulee tylsää. Mötköä (kissa) oon yrittäny tässä kouluttaa, ja onhan se jotain jo oppinutkin. Ainakin se osaa nyt pysyä poissa ovelta kun käsketään ja tulla luokse kun pyydetään. Tosin äitiä ei meinaa totella ollenkaan, miun pitää aina mennä hoitamaan kissa pois jaloista kun joku avaa oven. No, eiköhän pärjätä. Ihan vitun tylsää ollut minulla, joo anteeksi vaan kaikkien puolesta jotka kuolivat aivovammaan lukiessaan tätä.

Kyllähän minulla tylsää on (anteeksi kovasti mahtava posetus).


Kyllä, olen erittäin sairas, kuten kuvasta näkyy.


Kissani on harvinaisen älykäs olento, ja myös nopea ja taitava oppimaan.

Ai jumakekka.

"Kyllä matka joutuu, kun on oma piiska ja toisen hevonen."
- Joku henkilö.


Perusss. Aamulla kello soi kaheksalta, kisoja kattomaan. Alkaa kymmeneltä. No laitan sitten älykkäästi kellon pois päältä ja nukahdan uudestaan. Sitten herään yheksältä.
Eka reaktio: "Ai helvetti, mitä mä sekoon mun piti nousta tunti sitten!"
Toka reaktio: "No en mä sinne kuitenkaan kerkee, pitäsiköhän vaa jatkaa nukkumista."
Kolmas reaktio: "Juma. En mä enää nukaha. Sama kai se on jos mä sitten nousen ja lähen sinne."
Joo siinä sitten herätetään äiti, katotaan matkaohjeet ja syödään nopeasti jotain mikä ekana tulee käteen. Kamera mukaan, tarkistetaan et on kamat mukana. Sitten vaan autoon ja matkalle. Äitikin ihan nukuksissa vielä, hyvä kun ei ojaan aja. Enkä myöhästyny tyylikkäästi kun 20 min. Että sellasta. No ihan perus. Istun sit maneesis pari tuntia kunnes kamerast loppuu akut. Ihan vitun tylsä päivä. Läksyt pitäis saaha tehdyks, onneks ei oo mitään vaikeita.

Tapasin siellä kisoissa muuten tulevan hevoseni. Tai ainakin unelmani. Liikkeet oli ihan helvetin hyvät, ilman verryttelyäkin astu melkeen takajaloilla etujalkojen jälkien päälle. Hyppäs vaan kasikymppisen luokas vaikka kapasiteetti ois riittäny helposti ainakin metri kymppiin. Loikkas korkeelta ja kovaa, uskomattomista mutkista. Ja + oli nätti.

Kuvia ei ole, koska olen ihan vitun laiskalla tuulella enkä jaksa pistää niitä koneelle/ees muokata siedettäviks.

Anteeksi, että olen erilainen.

"And there's nothing wrong with me, this is how I'm supposed to be."
Green Day - Jesus Of Suburbia


Tänään mietin asioita (vaihteeksi). Kun äitini kertoo minulle jotain, hän olettaa minun ajattelevan samalla tavoin kuin hän itse minun iässäni. Ja näinhän asia ei ole. Johtuen joko erikoisesta maailmankatsomuksestani tai lievästä mielenterveyshäiriöstäni - jota uskon yhä edelleen sairastavani - , asia ei TODELLAKAAN
ole näin. Jos sanon meneväni ulos kuvaamaan luontoa ennemmin kuin kavereideni luokse, hän kysyy heti ensimmäisenä olenko riidoissa jonkun kanssa. Onko mahdotonta, että tämän ikäinen naispuolinen ihminen ei halua joka toinen päivä viettää aikaa ystäviensä kanssa? Vai olenko vaan yksinkertaisesti niin epäsosiaalinen ja riippuvainen kamerastani? Muiden mielestä on jopa ihmeellistä, etten tässä iässä vielä välitä pisaraakaan pojista. Länsimaisen katsomuksen mielestä on typerää, jos pidän ennakkoluulonani poikia kusipäinä. Siis en kaikkia, on minulla monia miespuolisia ystäviä, mutta tuntemattomia pidän. Ja muiden ratsastajien mielestä olen sekopää, kun mielestäni ei ole väärin teurastaa hevosia. Tietysti on erittäin ääliömäistä ajatella, että hevosista ei ole muuksi kuin makkaraksi, en minä sillä tavoin ajattele. Siinä ei vain mielestäni ole mitään pahaa, että hevoset eläinlääkärin piikin sijaan tapetaan täysin samalla tavalla yhtä ammattimaisesti teurastamolla. Että tällaista tänään. Jos/kun kommentoitte, kertokaa minulle, millainen teidän mielestänne on pian 13 vuotta täyttävä naispuolinen henkilö. Siis luonteeltaan. En aio muuttaa itseäni sellaiseksi, haluan vain tietää, millainen yleismassa nykyään on. ENKÄ halua minkäänlaista "olet aivan normaali tyttö"- tai "on aivan tavallista, että tuossa iässä tytöt miettivät ovatko normaaleja"-jauhantaa, sillä tiedän etten ole normaali. Mistä nimittäin voitte näiden lauseiden miettijät tietää, että millainen olen? Antamani kuvaus itsestäni ei kerro mitään muuta kuin pienen ripauksen. Ker-to-kaa mil-lai-nen on nor-maa-li tä-män-i-käi-nen tyt-tö tei-dän mie-les-tän-ne, jos haluatte tietää mitä haluan.
PS. Äitini on kyllä mahtava ihminen, vaikka täydellinen olisikin jos hänellä vain olisi tavallinen tytär.

Kävin tänään tosiaan metsässä kävelemässä ja kuvaamassa. Oli sen verran nätti ilma. Laajensin tätä oman pienen lähimetsikkömme tuntemustani pitemmälle, kävin eteläkärjessä. Upeat, "henkeäsalpaavat" maisemat.